keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Moniulotteinen taitoluistelu

Taitoluistelu oli osana joka päiväistä elämääni 12 vuoden ajan. Pienenä unelmani oli olla vielä joku päivä maailmanmestari luistelussa ja en usko, että olen ainut lapsi, joka sitä on toivonut. On ymmärrettävää, että ajan myötä unelmat vaihtuvat ja kasvun myötä unelmat käyvät realistisimmiksi ja näin kävi myös minulla.

Taitoluistelu on lajina todella haastava ja hermoja raastava. Siinä on mahdotonta olla välttämättä kipua tai kyyneliä ja, koska se on yksilölaji et voi syyttää epäonnistumisesta muita, kuin itseäsi. Taitoluistelussa kilpailut ovat iso osa harrastusta. Kilpatasolla luistelevalla nuorella on yleensä viikossa noin 12 harjoitusta. Toisin sanoen sinulle ei jää paljoa aikaa muulle elämälle esimerkiksi ystäville tai koululle. Onneksi harjoituksissa näkee paljon muita nuoria luistelijoita ja omasta ryhmästä muodostuu, kuin toinen perhe. Se varmastikin on yksi syy, miksi lajia jaksaa vaikeinakin päivinä.

Pelkkä taitoluistelu sana herättää minussa myös niin paljon hyviä ajatuksia ja ihania muistoja. Olen kokenut elämäni parhaita hetkiä jäällä ja sen ulkopuolella esimerkiksi kilpailumatkoilla. Laji opetti ja kasvatti minua todella paljon niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Luistelu sai minut niin useasti ylittämään rajani ja kokemaan ilon hetkiä. Jää on itsessään, kuin toinen ulottuvuus, sinne mennessä unohti kaiken muun ja keskittyi vain harjoitukseen. Luistelun avulla minusta kasvoi se, kuka olen nyt. En luovuta helpolla, kestän pienet haavat ja kivun ja lisäksi tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.

Arvostan suuresti henkilöitä, ketkä ovat pystyneet tekemään taitoluistelusta ammatin. Se vaatii paljon treeniä, stressin sietokykyä, yritteliäisyyttä, aikaa ja rakkautta lajia kohtaan. Itselleni kilpailuista ovat jääneet lähinnä mieleen epävarmuus ja se, kuinka vertaa itseään muihin. Siksipä uskon, että myös kilpailuissa onnistumisella ja menestymisellä on suuri merkitys siihen, kuinka pitkään jaksat lajia harrastaa. Olen onnellinen hetkistä, mitä olen taitoluistelun parissa kokenut ja uskon, että laji tulee aina olemaan osana elämääni jollain tapaa.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Aloituspostaus


Olen Wilma ja opiskelen ensimmäistä vuotta Tampereen Sammonkeskuslukion viestintälinjalla. Koulua on kulunut nyt 22. päivää ja jokaisena päivänä olen oppinut jotakin uutta, joko koulusta tai kaupungista. Vaikka opiskelu on tuntunut jonkin verran raskaalta omat lukion jälkeiset unelmat auttavat jaksamaan ja yrittämään parhaansa. 

Tampereella opiskelujen aloittaminen tuntui aluksi tosi jännittävältä. Pelkästään koulun aloittaminen ei ollut uusi juttu vaan myös kaupunki ja ihmiset. Onneksi luokallani on monia samantyyppisiä ihmisiä ja siksipä olen onnistunut saamaan ihania kavereita. Välillä tietysti kaipaan entistä kotikaupunkiani ja ystäviäni mutta onneksi junat kulkevat ja välillä on uskallettava tehdä isoja muutoksia elämässään, että voi saavuttaa unelmiaan.

Tulen blogissani kertomaan koulutöistäni ja asioista, jotka ovat isona osana elämääni esimerkiksi matkustelu, liikunta ja ystävät. Pyrin päivittämään blogiani kerran kuussa ja kertomaan elämäni muutoksista ja minulle isoista jutuista. Tällä kertaa lopetan postaukseni tähän ja toivotan kaikille hyvää viikkoa.